Ohjelmistotekniikassa ei tutkimuksen ja käytännön vuorovaikutukselta useinkaan voida välittömästi odottaa merkittäviä tuloksia. Pitemmällä aikavälillä korostuu kuitenkin vuorovaikutuksen merkitys molemmille osapuolille. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan erästä 60- ja 70-lukujen taitteessa alkanutta kehityskulkua, joka lähti liikkeelle Tampereen yliopiston ja Oy Strömberg Ab:n yhteistyöstä ja sai vakiintuneet muodot Oy Softplan Ab:ssä. Tämän hetken tarkastelukulmasta ei neljännesvuosisadan takaisilla ohjelmistoilla ole sinänsä enää merkitystä, mutta se pohja, joka tuossa vuorovaikutuksessa syntyi vaativan ohjelmistotyön hallinnalle elää edelleen niin suomalaisessa ohjelmistoteollisuudessa kuin korkeakouluissakin.
Konekohtaiset assembler-kielet olivat tuolloin käytännössä lähes ainoa väline systeemi- ja muiden suorituskykykriittisten ohjelmien teossa. Toki systeemiohjelmointiin oli jo tuolloin suunniteltu kieliä, joilla voitiin saada parannusta assembler-kielten ongelmiin. Hinta, joka tällöin oli maksettava, muodostui toteutukseen tarvittavista resursseista ja ajasta sekä ohjelmien ajoaikaisen suorituskyvyn heikkenemisestä. Kun Strömberg tarvitsi kaupallisista syistä koneeseensa myös FORTRAN-kääntäjän, syntyi ajatus sen kirjoittamiseen sopivasta pienestä kielestä, joka antaisi rakenteisen ohjelmoinnin edut mutta vastaisi tehokkuudeltaan konekieltä.
Tämä Monet 22 -kieli voidaan luokitella koneenläheiseksi korkean tason kieleksi (MOHLL - Machine Oriented Higher Level Language), joita tuolloin laadittiin eri tahoilla - ensimmäinen taisi olla PL 360, jonka Wirth oli samoin toteuttanut yhden kääntäjän teon apuvälineeksi. Muiden MOHLL:ien tavoin Monet 22:ssa oli ajanmukaiset ohjausrakenteet. Samoin siinä oli korkean tason tietorakenteet ja mm. ko-rutiinit, muttei lainkaan eksplisiittistä goto-lausetta. Erikoista kielessä oli myös sen toteutustekniikka. HL oli laudaturtyössään tutkinut yleisten makrojärjestelmien käyttöä ohjelmointikielten kääntämisessä ja oli tässä yhteydessä toteuttanut Strömbergin koneelle erittäin helposti siirrettävän Stage2-makrojärjestelmän. Monet 22:n kääntäjä kirjoitettiin kokonaisuudessaan Stage2:n makroilla, ja tuloksena syntyi kääntäjä, joka tuotti assembler-kieltä aluksi yhden lähdekoodirivin minuuttivauhdilla! Erinäisten toimenpiteitten jälkeen kääntäjästä saatiin kuitenkin käyttökelpoinen, joskin käyttäjät alkoivat valittaa goto-lauseen puuttumista. Lause lisättiin kieleen, mutta armoitettu ohjelmoijanero HK ei antanut kokonaan periksi, ja niin kääntäjä antoi aina goto-lauseen kohdalla varoituksen "Unnecessary goto"!
Strömbergin projektin myöhemmistä vaiheista voi todeta, että tämä arkkitehtuuriltaan hyvin edistyksellinen kone vanheni käsiin "halpojen" minikoneiden rynnistyksen alkaessa. Muutama kone otettiin jopa tuotantokäyttöön, mutta kaupallista menestystä tai edes kannattavaa toimintaa ei tietokoneen kehittämisestä Strömbergille tullut. Suomalaisen tietokoneen kehittämiselle hankkeella oli kuitenkin suuri merkitys. Useat laitteisto- ja ohjelmistosuunnitteluun osallistuneet henkilöt saivat tilaisuuden opetella asioita "Romppaisella", mutta osasivat ne sitten myöhemmin Nokialla. Mm. edellä mainitut kääntäjäprojekteihin osallistuneet henkilöt kerääntyivät myöhemmin Softplaniin ja kuuluivat sen ydinjoukkoon.
Yliopistomaailmassa ajankohta ei kuitenkaan ollut suotuisa teollisuusyhteistyön aloittamiselle. Syyslukukauden 1973 alkaessa olikin tamperelaisessa opiskelijalehti Aviisissa lähes koko sivun artikkeli otsikolla "Nokia Oy tunkemassa lonkeroitaan yliopiston tietokonekeskukseen." Siinä kerrottiin mm. seuraavaa:
"Kesän aikana perustettiin Oy Nokia Ab Elektroniikan tytäryhtiöksi Oy Softplan Ab, jonka toimialana on tietokoneiden softwaren, siis käyttöjärjestelmä- ja systeemiohjelmistojen suunnittelu, kehittely, ja markkinointi niitä tarvitseville asiakkaille... [RKS sekä] kaksi muuta tietojenkäsittelyopin laitoksen opettajaa ja kaksi epädemokraattisen laitosneuvoston opiskelijajäsentä on työskennellyt Sofplanin palveluksessa... Tilanne tietojenkäsittelyopin laitoksen opetustoiminnan ja hallinnon suhteen alkaa näin työvoiman puutteen vuoksi olla todella huolestuttava ja laitoksen omaa tutkimustoimintaa on mahdotonta suorittaa... Aika näyttää, suorittavatko suurpääoman kätyrit pääomavirtojen ohjailua taas sinne, mihin pääoma ennestäänkin on kasautunut."
Keskustelu lehden palstoilla päättyi RKS:n vastineeseen "Kenen lonkerot solmussa?" jolle Aviisin oli lain mukaisesti annettava yhtä edustava ja yhtä pitkä palstatila kuin alkuperäisellekin kirjoitukselle. Siinä sanottiin mm. seuraavaa:
"Vaikka Softplan saatiin virallisesti rekisteröidyksi vasta elokuun lopulla, on se jo pystynyt tarjoamaan useille sekä entisille että nykyisille laitoksen opiskelijoille ja opettajille koulutuksen kannalta mielekkäitä systeemiohjelmointitehtäviä, joiden antoisuus tutkimustyön lähtökohtina on alkanut laitoksella myös näkyä... Henkilölle, joka näkee punaista (?) kuullessaan nimen Nokia, on Sofplan varmaankin 'suurpääoman kätyrien' yritys suorittaa 'pääomavirtojen ohjailua...' Kun Nokia itse on ollut Softplanin tärkein asiakas, niin virtausten suunta ei tässä tapauksessa ole suinkaan ollut se miksi [kirjoittaja] sitä luulee."
Yliopiston hallintoelimille oli RKS edellisenä keväänä perustellut toimintaansa seuraavasti:
"Tieteenalan nuoruudesta ja osittain ehkä sen sisäisestä luonteestakin johtuen on kiinteä yhteys käytännöllisiin projekteihin ... välttämätöntä. Vain niiden avulla voidaan saavuttaa teorianmuodostukselle välttämätön tietojenkäsittelyn menetelmien perusteellinen hallinta sekä tuntuma siihen mitkä kysymykset ovat teorianmuodostuksen kannalta olennaisia. Toisaalta uusien menetelmien ja ajatusmallien kehittäminen tapahtuu useimmiten juuri käytännöllisten projektien tai niiden jälkitarkastelun yhteydessä, eikä tämän vuoksi voidakaan vetää selvää rajaa käytännöllisen kehitystyön ja tieteellisen tutkimuksen välille."
Jos Aviisi otti odotetun kielteisen kannan yliopiston ja teollisuuden yhteistyöhön, ei yliopiston hallintokaan ollut epäluuloista vapaa. Kun RKS anoi uutta sivutoimilupaa vuonna 1975 yhdeksi päiväksi viikossa, yliopiston hallintovirasto pyysi asiasta lisäselvityksiä todeten kapulakielellään: "...anomuksen ratkaiseminen on toiminnan laadun ja sen kiinteän liittymisen Tampereen yliopiston tietojenkäsittelyopin laitoksen ja tietokonekeskuksen toimintaan huomioon ottaen erityisen vaikea..." Lisäselvityksissään RKS joutui yksityiskohtaisesti perustelemaan, ettei Softplanin toiminta kilpaillut yliopiston kanssa kaupallisesti, että vaativaa ohjelmistotaitoa edellyttävien työpaikkojen syntyminen oli myös yliopiston kannalta myönteistä, ja että vuorovaikutuksella oli todella ollut yliopistoa hyödyttäviä vaikutuksia.
Nokian kehittelemälle Mikko 2:lle oli tärkeätä, että sen resursseja voitiin käyttää tehokkaasti. Esimerkiksi muisti oli hinnoiteltu 256 kilotavun paloissa, ja kun puhuttiin sadoista keskittimistä, oli pelkästään muistikustannuksissa helposti kyse miljoonista markoista. Laitteiden ohjelmoinnista vastasivat osin nokialaiset, osin pankkien ohjelmoijat, joten ohjelmointivälineiden tuli soveltua niin systeemiohjelmointitaitureille kuin aloitteleville sovellusohjelmoijille. Ohjelmistoprojektien aikataulut olivat myös tiukat. Olisiko tämän otollisempaa tilannetta MOHLL:lle voinut ollakaan? Ensimmäinen versio Mikko PL -ohjelmointijärjestelmästä tehtiin ristikääntäjänä Honeywell 6000 -laitteistolle käyttäen aiemmin kehitettyä kaavaa. Paremmalla ajalla ohjelmistot sitten siirrettiin Mikossa itsessään ajettaviksi.
Sama kaava toistui useita kertoja: Oriolan tilaustenkäsittelyjärjestelmä synnytti PL 11/S+ -kielen PDP-11:lle, Nokian Teollisuusautomaatiolle tehtiin PL-kieli monikanava-analysaattorille, ranskalainen CII Honeywell Bull tilasi Mikko 2:een BOL-kielen (Banking Oriented Language), PL Stage2 toteutettiin Stage2-makrojen kirjoittamiseen jne. Softplanissa toteutettiin kaikkiaan toistakymmentä tuotantokäyttöön otettua kääntäjää lähes kymmenelle eri alustalle. Kaikki tuotteet eivät menneet myyntiin, mutta pelkästään liikevaihdolla tarkasteltunakin pienten kielten kohdalla oli kyse miljoonista markoista.
Pienet kielet olivat aikansa lapsia. Tilanteissa, joissa ohjelmointivälineet olivat alkeellisia, koneen resurssien hallinta keskeistä ja aikataulut kireitä, ne osoittautuivat tuottaviksi vaihtoehdoiksi. Vaikka ohjelmistotyön ongelmat ovatkin noista ajoista muuttuneet, ohjelmoijan työn tuottavuus on kuitenkin edelleen keskeinen kysymys.
Töitä Sofplanissa tehtiin monille asiakkaille, mutta etenkin 80-luvulla korostuivat Pertti Ruosaaren Nokialla vetämän järjestelmäkehityksen tarpeet. Nokian uusi minikonejärjestelmä MPS-10 pohjautui Ada-arkkitehtuuriin, ja Softplan oli sen kehittämisessä tiiviisti mukana. Suhteellisen pienin resurssein tehtiin mittavia ohjelmistoja, joukossa mm. Ada-kääntäjä ja Adalla toteutettu relaatiotietokantajärjestelmä. Työstä kehkeytyi useita tutkimus- ja kehitysprojekteja myös TTKK:n kanssa, jonne RKS oli tällä välillä siirtynyt.
Enimmäkseen Softplanin projektit olivat asiakaskohtaisia. Ensimmäinen volyymituote oli 70-luvun lopulla kehitetty DES 90 -tallennusohjelmisto, joka oli pääasiassa JN:n käsialaa. Tuotteella päästiin kohtuullisen hyvään myyntiin, mutta ennen kaikkea opittiin, että laajaan levikkiin tarkoitetun tuotteen kehittäminen vaatii aivan erilaista ajatusta toteutuksesta kuin asiakaskohtaiset ohjelmistot.
Organisaation kasvaessa nousivat ohjelmistotyön hallinta ja ohjelmistojen laatu Softplanin kehittämisen keskeisiksi panostuskohteiksi. Erityisesti HL käytti toimitusjohtajana paljon aikaa ja resursseja tämän puolen kehittämiseen yhdessä laatupäällikkönsä, Pasi "pastori" Kantelisen (PK) kanssa. Tämä pioneerityö sai julkisen tunnustuksen, kun yritykselle vuonna 1985 myönnettiin Suomen Laatuyhdistyksen vuotuinen laatupalkinto. Softplan oli ensimmäinen palkittu palvelu- ja tietotekniikka-alan yritys koko palkinnon tuolloin 20-vuotisen historian aikana. Tämän hetken näkökulmasta voi sanoa, että kyseisellä laatutyöllä on ollut kauaskantoinen vaikutus suomalaisen ohjelmistoammattitaidon kehittämisessä.
Mitä tulee Softplanin myöhempiin vaiheisiin, niin vuoden 1986 puolivälissä Nokia Datan toimitusjohtaja Kalle Isokallio päätyi oman tietokoneteollisuuden resurssoinnin vuoksi ratkaisuun fusioida Softplan osaksi Nokia Datan tuotekehitysosastoa. Päätös oli erään aikakauden loppu: Softplan yhtenä suurimmista ja taitavimmista ohjelmistotaloista katosi markkinoilta, ja huomattava osa sen henkilökunnasta siirtyi muiden työnantajien palvelukseen. Nokia Datan osana jatkaneen yksikön tilanne muuttui seuraavan kerran kahden vuoden kuluttua, kun Nokia osti Ericsson Information Systemsin, ja jälleen vuonna 1991, jolloin ICL osti Nokia Datan.
Tampereella edelleen jatkavalla tuotekehitysyksiköllä on nykyisin päävastuu TeamWARE-ohjelmistotuotteesta, joka on maailman markkinoilla rankkeerattu alallaan numero kolmoseksi. Tämän menestystuotteen juurista löytyy myös Nokian ja Softplanin yhteistyötä, ja JN:llä, Sofplanin ensimmäisen volyymituotteen kehittäjällä, on nykyisin ICL:ssä päävastuu tämän tuotteen maailmanlaajuisesta markkinoinnista.
Myös Nokialla toimii edelleen ryhmiä, joiden juuret ovat Softplanissa. Softplanin laatutyö jatkuu myös HL:n Laatukolmiossa ja PK:n laatukonsultoinnissa.
Akateemisten meriittien kannalta yhteistyön tulokset jäivät kuitenkin toivottua vähäisemmiksi. Laudatur- ja diplomitöitä syntyi tosin varsin runsaasti, ja niiden ohjauksessa oli yliopiston panos suurempi kuin mitä se on keskimääräisissä diplomitöissä nykyään. Näin jälkikäteen arvioiden voi myös todeta, että jo alkuvuosien tulokset olivat innovatiivisilta ansioiltaan ainakin yhden väitöskirjan ja lukuisten lisensiaattitöiden pohjaksi riittäviä, mutta käytännön työpaineet estivät laajempien opinnäytteitten kirjoittamisen. Useita konferenssijulkaisuja töistä kyllä syntyi.
Yhteistyön ansioista lahjakkaat opiskelijat saivat Softplanissa käytännön tuntuman vaativaan ohjelmistotyöhön. Korkeakoulujen opetukseen - myös vt. viranhoitajiksi - saatiin Softplanista voimia, joilla oli hyvä tuntuma ohjelmistotyön käytännön ongelmiin.
Kun korkeakoulujen vahvuus vuorovaikutuksessa oli lähinnä ohjelmistoteknisissä ja algoritmisissa kysymyksissä, niin ohjelmistotuotannon (software engineering) problematiikka oli puolestaan alue, jossa vuorovaikutus ohjelmistoteollisuuden kanssa oli korkeakouluopetuksen kehittämiselle välttämättömänä. Sekä HL että PK opettivat näitä asioita sekä Tampereen yliopistossa että TTKK:ssa, ja kun ohjelmistoprojektien vetäjille tarkoitettu täydennyskoulutus (ns. SOFKO- ja OHKO-kurssitus) pääsi aikanaan 80-luvulla alkamaan työministeriön rahoituksella, saatiin tästä hyvä pohja TTKK:n nyt jo useiden vuosien ajan koordinoimille kursseille. TTKK:n ohjelmistotekniikan laitoksessa on tämä myös ratkaisevasti vaikuttanut ohjelmistotuotannon opetukseen ja tutkimukseen sekä tällä alueella tapahtuvaan yhteistoimintaan yritysmaailman kanssa.
Omana aikanaan Softplan oli ilmeisen onnistunut kanava, jonka kautta yliopiston tietämystä ja lahjakkaita opiskelijoita kanavoitiin teollisuuden käyttöön, ja ohjelmistotuotannon käytäntö puolestaan pääsi vaikuttamaan opetuksen ja tutkimuksen kehittämiseen. Tämän hetken tilanne on hyvin toisenlainen, vaikkei yhteistyön ja vuorovaikutuksen tarve olekaan vähentynyt. Erona on, että tietotekniikkaa kehittävässä ja soveltavassa teollisuudessa on korkeatasoisia osaamiskeskittymiä, joiden kanssa korkeakoulujen on nyt luonnollista olla yhteistyössä.
Suomalaisessa ohjelmisto-osaamisessa ei ole mitään häpemistä. Tämän on HL voinut todeta mm. toimiessaan eurooppalaisten ESSI-hakemusten arvioijana 1993. ESSI:ssä Euroopan Yhteisö halusi käynnistää ja rahoittaa ohjelmistotyön tuottavuushankkeita, joissa metodologiat ja niihin liittyvät välineet ovat keskeisellä sijalla. Hakijayritysten lähtötilanteita tarkasteltaessa suomalaiset ohjelmistoyritykset ja -yksiköt ovat varmasti "parasta A-ryhmää". Softplanin uranuurtajan rooli asettuu tämän tarkastelun valossa aivan omaan luokkaansa. Se oli jo kymmenen vuotta aiemmin saavuttanut merkittäviä tuloksia tiellä, jolle ESSI:n rahoituksella eurooppalaisia yrityksiä haluttiin ohjata. Nykyisessä kansainvälisessä työssään on JN myös todennut Suomen ohjelmistotekniikan korkean tason osaamisessa ja ideoissa. Sen sijaan markkinoinnissa ei suomalaisuus toistaiseksi ole mikään valtti, eikä markkinointinäkökohtia ole usein myöskään riittävästi ajateltu suomalaisten ohjelmistotuotteitten suunnittelussa.
Kokonaisuudessaan on Softplanin yhteydessä tehty työ antanut merkittävän panoksen suomalaisen ohjelmisto-osaamisen ja siihen liittyvän itseluottamuksen kasvamiseen. Softplanissa työskenteli sen elinkaaren aikana yli 200 henkilöä, joista valtaosa on edelleen mukana suomalaisen tai kansainvälisen tietotekniikan kehittämisessä. Softplanin vahva yrityskulttuuri korosti osaamista, oppimista ja tekemistä. Moni mukana ollut pitää nykyisestä työympäristöstään riippumatta juuri näitä arvoja omassa toiminnassaan keskeisinä ja on sisimmässään edelleen "plaanilainen".
Hannu Lehessaari suoritti FK-tutkinnon Tampereen yliopistossa 1970. Softplanissa hän toimi koko sen toiminnan ajan systeemiohjelmoijana, osastopäällikkönä ja toimitusjohtajana. Nykyään hän on espoolaisen ohjelmistotalon Oy Laatukolmio Ab:n toimitusjohtaja ja enemmistöosakas. Softplan on nykyisin Oy Laatukolmio Ab:n rekisteröity tavaramerkki.
Jukka Norokorpi suoritti FK-tutkinnon Tampereen yliopistossa 1977. Softplanissa hän työskenteli koko sen toiminnan ajan mm. projektipäällikkönä ja varatoimitusjohtajana. Tällä hetkellä hän toimii johtajana ICL Client Server Products -yksikössä Lontoossa, ja vuoden 1996 alusta hänestä tulee uuden TeamWARE Group -yhtiön toimitusjohtaja.