EGP:n asettamat topologiset rajoitukset
EGP muistuttaa etäisyysvektoriprotokollia (esim. RIP)
Voisi kuvitella, että EGP toimii AS-tason reititysprotokollana laskien etäisyyksiä esimerkiksi välisten AS:ien lukumääränä
Tämä ei toimi useasta syystä, joista tärkeimpiä ovat:
- Etäisyydenlaskusääntöjen puutteellisuus
- Protokollan hidas konvergointi (counting to infinity ym.)
EGP:n etäisyydet perustuvat preferensseihin ja politiikkaan
Esimerkiksi NSFnetissä etäisyys on vakio (128 jos verkko on saavutettavissa, 255 muuten)
Vähäisten AS:n sisäisten topologiamuutosten vuoksi ei pidä täyttää runkoverkkoa reitityssanomilla ellei joidenkin verkkojen saavutettavuus muutu
EGP suunniteltiin yksinkertaiseen hierarkiseen topologiaan, jossa yksi runkoverkko yhdistää stubeja - tilanne on vuoden 1983 jälkeen täysin muuttunut